Mistäkö tiedän, että otsikossa tarkoitetut yhdeksän lieksalaista fb-rasismista tänään syytettyä/tuomittua/epäiltyä henkilöä EIVÄT ole perussuomalaisia varavaltuutettuja tai ylipäänsä edes perussuomalaisia?

No, heitä lainkaan tuntematta tai heistä oikeastaan mitään tietämättä tiedän sen tietysti siitä, että valtalaatumediat heistä tänään uutisoidessaan EIVÄT sano mitään heidän puoluekannastaan. Auta armias sitä älämölöä, jos yksikin heistä olisi paljastunut tai jatkossa paljastuu perussuomalaisen varavaltuutetun veljenpojaksi ...   

Rotuopit ajankohtaistuivat osaltani, kun havaitsin, että eilisessä (17.4.2012) US-blogissaan Jaana Pedersen lyttää pari kertaa myös "Erkki Havansin rotuopit". Ihmettelen, mitä "oppeja" tililleni tarjotaan. Kieltäydyn "kunniasta".

Pedersen tarkoittanee syyskuussa 2011 laatimaani näin-vältät-vihapuheet -tyyppistä juridista ohjeistuskirjoitustani perussuomalaisille vaikuttajille (mm. kansanedustajillemme). Sen ainokainen "rotuopillinen" kohta on suora sitaatti, jonka otin hallituksen rikoslakiehdotuksen (HE 317/2010) virallisperusteluista koskien kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siinä hallitus ja lakivaliokunta ilmoittavat, että "on yleisesti tiedossa, ettei ole olemassa kuin yksi ihmisrotu."

Tämän vuodelta 2010 olevan virallisen lakitotuuden eteenpäin välittäminen sanatarkkana sitaattina em. ohjeistuksessani on siis Pedersenin mielestä "Havansin rotuoppi". Tekijänoikeuslakien kunnioitus vaatii minua nöyrästi toteamaan, että kyllä se on Suomen tasavallan hallituksen ja eduskunnan rotuoppi. Sitähän me lainkuuliaiset kunnioitamme.

Sensijaan Suomessa on kyllä yksi eduskuntapuolue, joka edelleenkin hellii vanhoja oppeja eriarvoisista roduista. Tarkoitan Ruotsalaista Kansanpuoluetta, kun se yhä jakaa ideologisen esi-isänsä A.O.Freudenthalin (1836-1911) nimellä kunniamitaleita korkeimpana aatteellisena kiitoksenaan parhaille kielipoliitikoilleen.

US-puheenvuoron väki tietänee jo varsin hyvin rasisti Freudenthalin. Sen verran paljon hänestä on tässä blogiyhteisössä kirjoitettu (viime aikoinakin) ja esitetty suomennoksina siteeraten hänen karmeimpia rasistiloukkauksiaan meitä älyllisesti ja sivistyksellisesti alempiarvoisia turaanirotuisia suomenkielisiä kohtaan.

On suuri häpeä RKP:lle, että se vielä tänäänkin kunnioittaa  - jopa provokatiivisesti -  moista rasistia. Freudenthalin rotuopit olivat niitä samansukuisia, jotka häntä puoli vuosisataa nuorempi tallinnansaksalainen Alfred Rosenberg omaksui ja saavutti niillä 1930-luvulla Saksassa Hitlerin rotuopillisena pääideologina suurta menestystä. Rosenberg hirtettiin Nurnbergissa 1946.

Olisiko tässä Turun Sanomille kohujutun juurta?  

Vehviläiset, sailaat, ilmariset, varmat, karviset, liliukset, elopit jne.jne.: itsekkään ylimitoitetun palkkiosaalistamisen ruumiillistumat. Hyvä-veli-verkostona tällaiset isokenkäiset vastavuoroon toinen toisensa yhtiöiden hallituksissa tai muissa palkitsemisorgaaneissa (kovilla palkkioilla) istuvina palkitsevat toisiaan hävyttömän korkealle pilviin hinatuilla bonus-, optio- ym.ym. tempuilla. Hehän nimittäin ovat satakertaisesti arvokkaampia yhtiöilleen kuin yhtiön tavalliset ahertajat.

Taitavalla manipuloinnilla nämä suurjohtajat jopa saavat uskoteltua korvaamattomuutensa sellaisille "tavallisille" kuolevaisille kuin Paperiliiton duunari-Ahonen ja herrojen hampaattomaksi myötäilijäksi osoittautunut viherministeri Hautala.

Eduskunta lopettakoon saalistajien ahneuden muuttamalla osakeyhtiölakia ns. julkisten osakeyhtiöiden (oyj) eli suuryhtiöiden osalta. Säädettäköön osakeyhtiölakiin kielto valita oyj:n hallitukseen tai muuhun palkitsemisesta päättävään orgaaniin toisen oyj:n toimitusjohtajaa tai hallituksen jäsentä. Ja esteellisyyspykälää selvennettäköön, varmuuden vuoksi. 

Lisäksi muutettakoon osakeyhtiölain 1 luvun 8 §, joka nyt kuuluu: "Yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua." Lisättäköön lauseen loppuun (siis "etua"-sanan jälkeen) sanat "ja tarkoin valvottava, että toimitusjohtajalle ja muulle johtoon kuuluvalle ei järjestetä yhtiön muuhun henkilöstöön nähden kohtuuttomia palkitsemisetuja."

Näihin pieniin yhden lain muutokseen tarvittaisiin vain sata (100) kansaa edustavaa kansanedustajaa.  

Hunni Attilasta sanottiin: siellä missä hän on kulkenut, ei ruoho enää kasva. Vähän samaa tulee mieleeni, kun katson Henna Virkkusen ministerijälkiä.

Hänen jälkiään katson sekä yliopistoihmisenä (yliopistouraa takanani 45 vuotta) että veroa maksavana kuntalaisena (kunnallisena veronmaksajana jo 47 vuotta).

Opetusministerinä Henna runnasi 2009 läpi ns. suuren yliopistouudistuksen. Pahinta, mitä yliopistolaitoksellemme on tapahtunut sitten koko yliopistolaitoksemme (= Turun akatemia)  palon vuonna 1827. Yliopistoväki oireilee jo, siis nekin, joita YT-teatteri ei vielä ole tavoittanut.

Nyt kuntaministerinä Henna aikoo runnata läpi noin 250 kunnan pakkoteurastuksen. Se perustuslain julkilausumasta kunnallisesta itsehallinnosta ja perustuslain turvaamasta jokaisen yksilön (siis syrjäseutulaistenkin) "oikeudesta vaikuttaa elinympäristönsä kehittämiseen".

Toisaalta: on Hennassa ytyä. Mihin ehtii, jos elämöidä saa?

Ennustaminen, varsinkaan tulevaisuuden ennustaminen, ei aina ole niin vaikeaa. Otan esimerkiksi Paavo Väyrysen.

Väyrysellä riittää virtaa, meriittejä, itseluottamusta, nostetta ja pyrkyä. Hänestä ei tule presidenttiä, pääsipä hän kakkoskierrokselle tai ei. Siksi hän pian tähyää uusiin haasteisiin. 

Jos hän saa ensimmäisellä kierroksella kovemman prosentin kuin Keskustan viime vuoden eduskuntavaalien tulos (= 15,8 %) tai edes hyvin lähelle sitä, niin hän pyrkii lähitulevaisuudessa hakuun tulevalle Keskustan puheenjohtajan paikalle.

Silloin hänet oikeuttaa (Paavo itse sanonee: "suorastaan velvoittaa...") tähän pyrkimiseen tuo hänen hieno nousunsa lähes nollan prosentin kannatustasosta ylös. Nousu, joka tapahtui huolimatta siitä torjunnasta, naureskelusta ja panettelusta, jota hän presidenttiehdokkaaksi ilmoittauduttuaan sai osakseen oman puolueensa johdolta.

Nykyisen puoluejohtajan Kiviniemen näytöt jäävät selvästi jälkeen Paavon näytöistä.

Yksi mutka Paavon matkassa puolueensa puheenjohtajaksi kuitenkin on. Paavo, erehdyttyään eduskuntavaaleissa Uudenmaan ehdokkaaksi Lapin sijasta, ei ole kansanedustaja vaan vain ensimmäinen varamies. Ei ole realistisesti ajateltavissa, että noinkin suuren puolueen puheenjohtaja ei ole eduskunnan jäsen, vaan ulkopuolella politiikan ytimestä.

Väyrynen saattaa tosin nousta varamiespaikalta eduskuntaan, jos Antti Kaikkonen saa juuri alkaneessa rikosprosessissa vankeustuomion, vaikkapa vain ehdollisen. Perustuslain 28 pykälän 4 momentin mukaan on tällöin eduskunnan eli 198 kollegan varassa, saako hän jatkaa. Tuo perustuslain momentti sanoo mm. näin:

"Jos rikos osoittaa, ettei tuomittu ansaitse edustajantoimen edellyttämää luottamusta ja kunnioitusta, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton julistaa hänen edustajantoimensa lakanneeksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä."

Muistettakoon ehdottomasti, että saamastaan syytteestä huolimatta Kaikkonen on syytön, ellei aikanaan tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla toisin ratkaista. (Sama syyttömyysolettama koskee myös Ilkka Kanervaa.)

Joka tapauksessa kestää todella kauan, ennen kuin Kaikkosen syytejuttu muutoksenhakuvaiheineen on päättynyt lainvoimaiseen tuomioon. Keskustan kyseinen puheenjohtajan valintakisa on jo paljon ennen sitä ratkennut.